Pages

Kylpijäkansalainen

Vietimme eilisen illan Flamingo Spassa. Kylpylässä, jonka taannoin avautuessa epävirallisesti vihjailtiin, että vesiliukumäessä on mahtava keskipakoisvoima. Keskipakoisvoima aiheuttaa kuulemma pidätysvaikeuksia –mielenkiintoinen markkinointikikka vesipuistolle. En nähnyt lentäviä kikkareita, mutta elämys vesipuistokäynti silti oli. Pitää myöntää, että yksi vierailu paikassa ei riitä minun sisäisen merenneitoni herättämiseen. Muiden ihmisten kanssa kylpeminen on kummallista, tuntemattomien ihmisten kanssa vielä kummallisempaa.

Sauna on tietenkin saunahullun kansan hullu paikka. Saunon itse mielelläni. Naisten julkisessa saunassa on kuitenkin se ongelma, että siellä vain istutaan, eikä saunota. Minä istun mieluummin kotonani nojatuolissa kuin puolihikisessä kopissa vieraiden ihmisten kanssa. Jos erehtyy lopulta heittämään pari kauhallista löylyä, niin joku alkaa katsoa sinua kieroon kuin olisit osallistunut merkittäväänkin terroristitekoon.

Istuma-asennon löytäminen saunassa on mielenkiintoinen siveellisyyden riitti. Osa naisista istuu selkä suorassa yrittäen oikaista epätoivoisesti vatsamakkaroitaan. Selkä suorassa istumisessa on ongelmana, että se vaatii ryhtiä. Ja ryhti kohottaa paljaat rinnat tyrkylle. Osa valitsee tästä syystä kumaran asennon –joka siis, kuten äsken jo todettiin, paljastaa joka ainoan vatsamakkaran. Jotkut pyrkivät peittämään sekä rintansa että vatsamakkaransa nostamalla polvet koukkuun leukaa vasten lauteelle. Tällaisen naisen kohdatessani mietin, mikä asennossa on tarkoituksena: sen julkisemmin EI voi esitellä heteronaiselle omaa häpyään.

Suomalaiset pysyvät onneksi saunassa kaukana toisistaan (paitsi se yksi mies, joka turkkilaisen saunan höyryissä ei koskaan meinaa nähdä eteensä). Erehdyin kerran Virolaisessa kylpylässä täpötäyteen naisten saunaan ja koin pienimuotoisen klaustrofobisen hetken: naiset istuivat ja seisoivat ahtaassa saunassa alastomina kiinni toisissaan, hikisessä ihokontaktissa. Tuttava taas kertoi istuneensa saunassa kertakäyttölaudeliinan päällä, kun paikalle tuli itänaapurin neitejä samanlaiset laudeliinat kampaustensa suojana. Suomalaisetko saunahulluja?

Kylpylän allasosastolla on villin lännen tunnelma. Hämärissä uima-altaissa lillutaan ja kellutaan -suomalaisten kelluntataidot ovat muuten tilastotietojen mukaan kehittyneet merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana. Superäidit makoilevat vieri vieressä vauvojen 20 senttiä syvässä uima-altaassa tarjotakseen lapselleen laatuaikaa. Isät tuijottavat sillä aikaa muita naisia tai törmäilevät näihin ihan vahingossa veden alla, laatuaikaa kai sekin... Jos en ehkä sisäistä merenneitoani löytänytkään, ulkoisen merenneidon havaitseminen on helpompaa niiden katseiden alla (pitää kertoa tässä yhteydessä, että kuppikoon suurentuminen kahdella saa aikaan melkoisia ihmeitä, oli sitten koolla väliä tai ei).

Jossain vaiheessa uintia alan väkisin kuvittelemaan kaikkea, mitä vedessä voi lillua. Pohdin läpi ne keskipakoisvoiman aiheuttamat ulosteet ja muutkin eritteet. Vaikka en ole nähnyt vielä yhtään veden pinnalla uiskentelevaa irtohiusta, tunnen niitä yhtäkkiä kymmenittäin ihollani. Samaan tyyliin kuin jos olen kuullut isotädin sukulaisen naapurin lapsenlapsella olevan täitä ja rapsuttelen ahdistuneena seuraavat kaksi viikkoa omaakin päänahkaani. Kesken kuvittelun se sitten onkin siinä: tuntematon hius sormien välissä. Kuvotuksen tunne on samaa luokkaa kuin tyhjentäessä suihkun lattiakaivoa tai sormenpään osuessa vieraan ihmisen purukumiin pöydän alapinnalla.

Purukumia löytyy vesipuistostakin. Ainakin yläkerran hampurilaisravintolasta, joka on elämysteni huipentuma. Lihavat suomalaiset rynnivät uimapuvuissa syömään hampurilaisia kaksin käsin kuin eivät olisi ruokaa ennen nähneetkään. Ravintolan lattia on tahmainen limuista ja ketsupista. Puoliksi syödyt ranskalaiset takertuvat varpaanväleihin, kun nälkäinen uimari jonottaa omaa annostaan. Jonon takana on lasiseinä ja seinän takana kauppakeskuksen härskisti tuijottelevia asiakkaita kaupunkivaatteissaan. Ja me siis yhä uimapuvuissa, jotta voimme pulahtaa huuhtomaan jalkamme heti ruoan jälkeen sinisen laguunin syövereihin.

Nyt ymmärrän, miksi uinnin jälkeen on hyvä pestä itsensä ennen kuin menee saunaan. Viimeistään ennen kuin lähtee takaisin omaan kotiinsa!

btemplates

4 kommenttia:

Lilianna Lehdokki kirjoitti...

YYYYYYYYÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄKKKKKKKKK!!!!!!!!!!!

Hyvää uutta vuotta! Ei nähdä ensi vuonna(kaan) muuten kylpylöissä. Mä en pysty, kykene, voi, uskalla mennä niihin. Samaa pätee kyllä ihan uimahalleihinkin. *inhonväristyksiä*

Rouva Kukko kirjoitti...

Uimahallit on ihan jees, ne on niin kloriitilla läpikotaisin lotrattuja, että ne voin sietää, vaikka ei se sauna niissäkään ole kummonen paikka. Paitsi jos et pääse missään muualla saunomaan.

Mutta kylpylät, en oikein ikinä oo ymmärtäny mikä niissä on jujuna. Ja todellakin kaikki ne ällötykset altaissa ja ulkopuolella, hyi. Eihän kylpylöissä oikeesti voi edes uida. Vaan se ei kait taida olla se tarkoitus, vai?

Mieluummin mä liotan itseäni uimahallin lastenaltaassa ja iloitsen siitä että lapset oppii uimaan toivoen samalla ettei ne hirveästi ehtis niellä sitä kloriittivettä. Vaikka en mä uimahalleisskaan usein käy, saan niistä aina korvat täyteen vettä ja kylmän olon, joka tuntuu luissa asti vielä seuraavanakin päivänä. Ja kurkun kipeeks.

Että ei oo järven/joen/meren voittanutta.

Katja kirjoitti...

Ja me just mietittiin kylpyläreissua! Arvaa tekeekö enää mieli :DD
Tuolla samaisessa Flamingossa olen ollut vain kerran ja se riitti. Ihan liikaa väkeä. Minusta kylpylässä on parasta silloin kun siellä on vain muutama muu henkilö minun lisäkseni.

Susanna kirjoitti...

Kävimme korkkaamassa uuden kylpylän Rauhassa. Ei tarvitse mennä toiste. En suosittele kenellekään.

Lähetä kommentti